VENÄJÄN MYSTIIKKA

Monenlaiset arvioinnit ja arvelut täyttävät tänään median palstoja Krimin ja Ukrainan tapahtumien vuoksi.  Ja tietty - kovin pohdiskellaan Suomemmekin tilannetta Venäjän toimien jälkeen "Ollako, vaiko eikö olla"..., Natossa.

Kovin vähälle näyttää kuitenkin jäävän Venäjän maan ja kansan historian ja taustojen käsittely.  Niillä kuitenkin on aina ollut ja on oma vaikutuksensa.

Tuhat vuotta sitten Venäjän kansa asui suhteellisen vähäisellä maantieteellisellä alueella, pääasiallisesti Moskovasta länteen ja etelään - Novgorodin suurruhtinaskuntana.  Tänään yhä näyttää siltä, että varsinainen isovenäläinen asutus ei vieläkään ole löytänyt lopullisia rajojaan.  Sitä on aina leimannut eräänlainen paimentolaisuuspiirre, mikä on ilmennyt tiettynä laajentumisviettinä, ehkäpä tiedostamattonakin.
Vietti sai lisää maustetta, kun suurruhtinaskunnan hallitsijat olivat mongolien koulussa oppineet valtapolitiikan temput ja otteet.  Iso maa koettiin ahtaaksi ja alettiin "liittää yhteen venäläisiä maita".
"Besovaja tsestnota" (kirotun ahdasta), virkkaa silmänkantamattomalla arolla ajava hevoskuskikin.

Kansallisluonteen jättäminen huomiotta, arvosteltaessa Venäjän asemaa ja tilaa, ei ole koskaan antanut oikeaa kuvaa Lännen arvioille.

Suomessakin pitäisi lukea historiaa oikein.  "Wikipedia" kertoo, että jo vv. 1000-1100 vaiheilla oli syntynyt laajentumishaluinen Novgorodin Suurruhtinaskunta.  Tämän ruhtinaskunnan - myöhemmin Venäjän/Neuvostoliiton kanssa olemme käyneet tähän päivään asti erilaisia konflikteja ja sotia yhteensä, ei enempää eikä vähempää, kuin 39 kappaletta!  "Venäjän Karhu"....!
Opettaneeko historia kuitenkaan mitään?  Antaneeko pontta Nato-, tai muille turvallisuus- ja ulkopoliittisille pohdinnoille? 

Jo kauan venäläiset ovat käyttäneet maastaan nimitystä "Pyhä Venäjä" - "Svatoja Rossija".  Sen pohjalla on usko, että Venäjän kansa on jokin alkumystiikan ilmentymä.  Jokainen vanhavenäläinen uskoo olevansa tosi kristitty, ja että Lännen ihminen on antikristillinen.
Näyttää siltä, että "Svatoja Rossijasta" on muodostumassa yksi kansallisen ylpeyden painoarvoista.  Kreml, Putin etunenässä, kokeekin, että "Pyhän Venäjän" rinnalla Länsi, sen moraali, kultuuri ja kristillisyys eivät paljoa vaa´assa paina.

Kreml yrittää ratsastaa myös demokratialla, mikä kuitenkaan ei ole kuin "ohjattua demokratiaa", missä sananvapaus ja oikeusvaltio ovat kaukana toteutumistaan.
Se onkin Putinin oiva järjestely yhdistää demokratia ja diktatuuri, mikä ei olekaan enää kaukana pakkohallinnasta.
Mutta.  Venäläinen on aina tarvinnut voimakasta johtajaa sanomaan ja näyttämään tietä sekä pitämään järjestystä.  Putin on ollut juuri sellainen johtaja ja vahvistanut kansallista ylpeyttä ja omaa sädekehäänsä Tsetsenian, Etelä-Ossetian, Krimin ja Ukrainan operaatioilla.  Venäläinen on saanut lisää voimaa pitää selkänsä nöyränä!

Jo 1100-luvulla - viikinkien valloitusretkien ajoilta - on olemassa tarina, jonka mukaan paikalliset lausuivat viikinkipäällikkö Rurikille:
-  Meillä on rikas ja hedelmällinen maa, mutta siellä ei ole järjestystä - tule Sinä hallitsemaan meitä"!
Jos ei Rurikia, niin monia muita päälliköitä on Venäjää ollut tahdittamassa.  Iivana Julman "Opritshina", Nikolai I:n "Ohrana", Stalinin "GPU", tai "Tsheka" ja Putinin SFP, tai "Omon".
Kaikki nämä salaisen poliisin järjestöt ovat olleet toistensa näköisiä kuin marjat.  Venäjän historia on verinen, julma ja täynnä inhimillistä kärsimystä.

Mutta venäläinen on  ihmeellinen koetuksissaan. 
-  Me kestämme kärsimystä.  Se tekee meidät vain vahvemmiksi! Meillä on Putin!
Näin lausuivat Pääsiäisviikolla haastatellut kadun ihmiset Venäjällä.

Venäjä on toisenlainen ja kansa sekä yhteiskunta erilainen kuin Eurooppa.  Sitä hyvin kuvaa jo Dostojevskin aikoinaan lausahtama:
-  On vaikea kääntyä pois siitä Eurooppaan antavasta ikkunasta, jonka Pietari (Suuri) on avannut meille.  Siitä on kertakaikkiaan tullut onneton kohtalomme!

Sitä kohtaloa näyttää Putin nyt kääntävän.  Päämääränä on Äiti Venäjän, Pyhän Venäjän entinen suuruus, kansallisen ylpeyden vahvistaminen, sotilasvaltion voimanosoitus ja ennenkaikkea Venäjän yhtenäisyyden ennalleensaattaminen/säilyttäminen.  Ja - mitä vaikuttaneekaan Kremlissä ja kansassa ilmenevä laajentumisvietti!

Venäjän Karhu on ollut hereillä aina - Suomeenkin nähden jo lähes tuhannen vuoden ajan!