POLITIIKAN SYÖVEREISSÄ

Tulin seuranneeksi radiossa entisen Valtionvarainministeriön apulaisbudjettipäällikkö Erkki Virtasen haastattelua.  Jäin puntaroimaan seuraavanlaista asetelmaa: Ministeriön virkamiehet contra poliitikot.

Kovin vaikutti siltä, että Virtanen tiesi täsmälleen mistä puhui.  90-luvun lama oli opettanut kuin Siperia ikään.  Virtanen ja budjettipäällikkö Raimo Sailas olivat lyöneet kylmät luvut pöytään ja ilmoittaneet suomalaisten voimasanojen myötä, että näistä ei sitten poiketa!

Valtionvarainmisteri Iiro Viinanen oli jo etukäteen palaveerannut edellämainittujen herrojen kanssa ja päätynyt samaan lopputulokseen, mikä erikoisesti osoitti hurjia julkisen talouden leikkauksia.
Poliitikko Viinanen oli tajunnut missä mennään ja mikä on edessä, jos...!  Hän tiesi virkamiesten toimineen vastuittensa edellyttämällä tavalla, yksin maan etua ja ainoaa oikeaa - vaikkakin kipeää - tapaa noudattaen.

Tapa toi kansalaisille mukanaan hikeä ja tuskaa, jopa kärsimystäkin.  Poliitikkojen ja varsinkin puolueitten kannatusluvut vavahtelivat ja vaihtelivat.  Niiden muutosten pelossa ja varjossa ei poliitikkojen hiekkalaatikossa koskaan olisi kyetty valtiolaivan kurssia muuttamaan.  Mutta nyt hiekkalaatikkoleikkiä ja puoluettaankaan pelkäämätön Viinanen ja järkähtämättömät virkamiehet olivat ruoria vänkäämässä.  Kurssi kääntyi...  Silloin!

Entäpä nyt?  Laivan kurssi kyntää syvissä vesissä.  Kansalaisille on nytkin luvassa kovia aikoja, mutta hiekkalaatikko vain pöllyää poliitikkojen syytellessä ja moittiessa toisiaan.  Päätöksiä ei synny.  Kannatuslukujen peikko vie kuin pässiä narusta ja siinä vedossa Valtionvarainministeriön virkamiesten laskelmat saavat kyytiä.

Tässä kyydissä Erkki Virtasen haastatteluopetuksessa tulee mieleen: annettakoon valta niille, jotka tietävät miten maa makaa ja mitä pitäisi sille tehdä, niille; joille kannatusluvut eivät mitään merkitse eivätkä siksi pelkää; niille, jotka eivät ryvety hiekkalaatikkojen pölyssä ja - saatetaan pystyyn VIRKAMIESHALLITUS!
 

Eu:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut

EU:N ULKOPUOLISTEN OPISKELIJOIDEN LUKUKAUSIMAKSUT

Hallitusneuvotteluiden lukukausimaksut ovat olleet suurennuslasin alla ”kolmen suuren” päättelyissä.  Saman lasin alle näyttää maksut saattaneen myös media – puolesta ja vastaan.

Lukukausimaksujen puolestapuhujien motiivina tuntuu olevan: ”ei tänne ilmaiseksi opiskelemaan meidän verorahoillamme ja meidän nuoriltamme opiskelupaikkoja viemään!”

Vastapuolten, esimerkiksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton ja SAMOK´in (Suomen Ammattikorkea-kouluopiskelijakuntien Liitto) väittämät todistelevat, että maksujen vaikutukset koulujen rahoitukseen ovat vähäiset, sillä ulkolaisten opiskelijoiden määrä tulee tuntuvasti ohenemaan. Liitot viittaavat Ruotsissa jo käytännössä koettuun tilanteeseen, missä tapahtui lähes 80 % pudotus!

Haastattelin erästä nigerialaista, jo opiskelunsa Kokkolan Ammattikorkeakoulussa, Centriassa, päättänyttä nuorta.  Hän oli menestynyt opinnoissaan, jäänyt Suomeen ja löytänyt todella mielekkään työpaikan eräässä suuressa suomalaisessa pörssiyhtiössä. Hän kertoili kokemuksiaan seuraavasti.

”EU:n ulkopuolelta tuleva opiskelija on useimmiten afrikkalainen.  Hänellä on jo alkumetreillä suuria vaikeuksia.  Jotta saa ollenkaan oleskelu/opiskeluluvan, on oltava näyttö kuudentuhannen (6.000) euron ”pääomasta”, mikä on tarkoitettu riittämään yhden vuoden opiskeluajan elämiseen, vuokrineen, kirjoineen ja materiaaleineen!” 

 

Hän jatkaa: ”Tuosta määrästä ei paljon liikene huvituksiin, tai muuhun vastaavaan.  Autoin kuitenkin tilannettani jakamalla ”Kokkolan” ilmaislehteä ja tekemällä talvisin usean omakotitalon lumitöitä!  Kotiin, Nigeriaan, yksinhuoltajaäitini luokse vierailemaan olisin halulla lähtenyt, mutta siihen eivät yksinkertaisesti varani riittäneet.  Nyt on tilanne toinen ja odotan innolla ensi vuotta, jolloin palkkani ja ensimmäinen loma sen mahdollistavat!”

”Suomen hallitusneuvotteluiden kaavailemasta lukukausimaksusta olen ymmällä.  En voi käsittää, mitenkä omalla kohdallani olisi ollut mahdollista lisätä neljäätuhatta (4.000) euroa siihen ”näyttö-pääomaan”.  Vuosimaksuksi olisi kertynyt kymmenentuhatta (10.000) euroa!  Huh – ei olisi onnistunut!  Saksa, ilmaisena opiskelumaana, olisi ollut silloin ehdottomasti kohteenani.”

Jäin puntaroimaan nigerialaisen ystäväni kanssa käymääni keskustelua ja lehdistön polemiikkia lukukausimaksuista.

 

Suomessa taitanee olla yhteensä noin 14.000 EU:n ulkopuolelta olevaa opiskelijaa.  Jos meillä kävisi samoin kuin Ruotsissa, niin jäljelle jäisi ehkä näpiältä 3.000 opiskelijaa!  Näiden lukukausi-maksut tekisivät yhteensä noin 12 miljoonaa euroa kaikille Suomen Korkeakouluille!  Esimerkiksi Kokkolan Centrialle se tarkoittaisi vain alle 300.000 euroa vuositasolla!

12 miljoonaa!  Mitä se on Suomi-nimisen valtion v. 2014 kehitysyhteistyöbudjetin 1,13 miljardin rinnalla!? Karkeasti 1,1 %!

Mitähän, jos yksinkertaisesti siirrettäisiin tuo 1,1%, eli 12 miljoonaa pois kehitysyhteistyön v.2016 budjetista vahvistamaan EU-ulkopuolisten opiskelijoiden mahdollisuuksia!?

Miksi juuri Kehitysyhteistyöstä?  Tuo yhteistyö on vuosia kaihertanut mieltä ja varsinkin, kun olen lukemassa, että Suomi on 25 vuoden aikana ”sijoittanut” siihen yhteensä yli viisitoista (15) miljardia euroa!

Olen itsekin ollut niitä töitä tekemässä eräässä suuressa usalaisessa järjestössä  ja moniaat kerrat miettinyt yhteistyörahojen mielekkyyttä.  Erikoisesti jäivät askarruttamaan hallintokulut, joista itsekin olin nauttimassa.  Muistan ajatelleeni tiettyinä mustina hetkinä, että lopetetaan nämä kulissit ja pyydän, että minulle annetaan 20% tämän, tai tuon projektin budjetista, niin teen saman ”tuloksen” ja vähän enemmänkin ilman kaikkia hallintokiemuroita ja –vempeleitä.

Ja toden totta.  Yhteistyö ontuu muutoinkin ja paljon enemmän kuin vain hallintokuluissa.  Erikoisesti afrikkalaisissa maissa ei pystytä edes käsittelemään apua, vaan se kuluu vääriin käsiin, lisäten harvain valtaa, korruptiota, harmaata taloutta, aseistusta ja oikeusvaltion haaveet siirtyvät yhä kauemmaksi.  Nykymuotoinen kehitysapu on vakavimmillaan todellinen kädenojennus hirmuhallitsijoille ja sodan lietsojille.

Kehitysyhteistyön tarkoituksena on ollut auttaa parempaan elämään, mutta se usein on jäänyt ”morula-asteelle” hyvästäkin tarkoituksesta huolimatta.

Lukukausimaksut.  Olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen , että mikä voisi olla parempaa kehitysyhteistyötä, kuin ottaa edelleen vastaan ne 14.000 EU:n ulkopuolista opiskelijaa samalla kaavalla kuin aiemminkin – ilmaiseksi opiskelemaan ja saattaa kehitysyhteistyön budjetti maksumieheksi korkeakouluille, 14.000 x 4.000 euroa = 56 miljoonaa euroa.  Ja vieläkin jäädään alle 5 %:n mainitusta budjetista!  Ja vieläkin kehitysyhteistyön budjetti huitelisi yli miljardin!

Kun nämä opiskelijat valmistuvat, he jäävät Suomeen yhtä hienolla tavalla kuin nigerialainen ystäväni, tai sitten – vielä parempi – palaavat kotimaihinsa rakentamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota ja uutta, parempaa elämää kotimaillensa ja – itselleenkin!

MAAHANMUUTTO

MAAHANMUUTTO

Maahanmuutto! Arka aihe!  Asia, mistä on käyty lukemattomat debatit ja - yhä käydään.  Puolesta ja vastaan.  Poliitikot ovat vääntäneet maahanmuutto-painia niskat ja kasvot punaisina.  Aiheena on ollut työperäinen, tai pakolaistaustainen ja "pakolaistaustainen" maahanmuutto, jota varsinkin uskontoasiat ovat ryydittäneet.

Melkein kaikki ovat hyväksyneet työperäisen maahanmuuton.  Pakolaistaustainen sen sijaan on aiheuttanut totisempaa vääntöä ja on käynyt välistä jopa tulikiven-katkuiseksikin.  Varsinkin silloin, kun uutisotsikot kertovat, että "ryöstön-, tai raiskauksen tekijänä on ollut ulkomaalaistaustainen mieshenkilö".  Reaktiot ovat olleet tosi voimallisia á la kansanedustaja Hakkaraisen "ulos maasta" tyyliin, tai lievempään, Jutta Urpilaisen, tapaan: "Maassa maan tavalla", joka sekin aiheutti tietynlaisen kohahduksen.

"Maassa maan tavalla" on ollut muuallakin focuksena.  Jokunen vuosi sitten sattui silmään vv. 2007-2010 Australian Pääministerinä toimineen Kevin Rudd´in (Labour Party) ulostulo:
"Maahanmuutajien täytyy sopeutua!  Ottakaa, tai jättäkää!  Olen väsynyt siihen, että, että olisimme loukkaamassa maahanmuuttajia, tai heidän kulttuuriansa.  Meidän maamme on kehittynyt miljoonien miesten ja naisten yli kahden vuosisadan ponnistelujen, koettelemusten ja menestysten kautta ja saavuttanut vapautensa.  Me puhumme englantia, emme espanjaa libanonia, arabiaa, kiinaa, japania, venäjää, tai mitään muutakaan kieltä.  Siksi - jos tahdotte tulla osaksi tätä yhteiskuntaa - opiskelkaa kielemme!

Rudd jatkaa: "Useimmat australialaiset uskovat Jumalaan.  Se ei ole vain jonkin oikean laidan poliittinen tokaisu, vaan tosiasia - sillä kristityt miehet ja naiset oikeine arvoineen perustivat tämän maan!  Tämä on dokumentoitu fakta.  Sen tulisi olla kirjoitettuna kaikkien koulujen seinille. 
Maahanmuuttajat, jos Jumalamme loukkaa teitä,  ehdotan, että katsoisitte paikaksenne jonkin toisen palan maapallon kartalta uudeksi kodiksenne, koska Jumala on osa meidän kulttuuriamme!  Me hyväksymme teidän uskonne ja tapanne, emmekä kysele miksi.  Kaikki, mitä me pyydämme on, että te hyväksytte meidän uskomme ja tapamme."

"Tämä maa on MEIDÄN MAAMME JA tämä kansa on MEIDÄN KANSAMME ja ELÄMÄNTYYLIMME. Me sallimme teille kaikki mahdollisuudet nauttia kaikesta tästä. Mutta heti, kun alatte valittaa, ruikuttaa ja narista uskostamme ja tavastamme elää, sekä tehdä rötöksiä, rohkaisen teitä käyttämään hyväksenne erästä hienoa osaa australialaisesta vapaudesta - OIKEUDESTA LÄHTEÄ!"  Jos ette ole onnellisia täällä - LÄHTEKÄÄ!  Me emme pakottaneet teitä tulemaan.  Te pyysitte - joten hyväksykää maa, joka HYVÄKSYI TEIDÄT!"

Sillä Lailla Australiassa! Kevin Rudd´illa oli rohkeutta ja suoraselkäisyyttä puhua asiat halki. 
"Maassa maan tavalla" tulisikin saada enemmän ilmaa siipiensä alle Suomessakin.  Se tulisi saattaa tosi vahvana ilmaisuna jokaisen maahanmuuttajan ja varsinkin "maahanmuuttajan" sydämelle ja - ellei toteutuisi - niin matkalippu sinne, missä olisi parempi olla!

EVAKKO-VÄINÖ

Väinön olin tuntenut jo kauan - poikavuosísta lähtien.  Evakon ja kalastajan, joka Laatokan sijasta nyt hankki elantonsa Pohjanlahden hyisistä vesistä.

Poikavuosieni aikaan Väinö oli jollakin tapaa etäinen, mutta kaiketi ei kummakaan, kun kaikenlaista pikku pahantekoa ja kiusaa oltiin ehtimiseen täynnä.

Sittemmin, pojankoltiaisen aikuistuttua ja Herramme "löydöksen" jälkeen, saivat asiat uutta järjestystä.  Silloin kohtasivat kaksi uskovaa, vanha ja nuori.  Vanha alkoi kertoa:

-  Kuulehan Sie, ko mie vähä käyn muistelemmaa.  Myö oltii toise kerra lähös evakkoo.  Oltii se jo kerran käyty kokemassa välirauhan aikana, mutt takasi Laatokall oli tehny venose mieli.  Toisell kerrall tulkii sitte kiire.  Ei ehitty oikeastaa mittää mukkaa ottamaa, muuta ko lykätä karja junnaa ja emäntä ja isäntä peräss sammaa kyytii.
Mie se sitte havahuin karttaa katselemmaa, jotta oisi nähnt, miss se Suome puolell rautatie lähimpänä kulkis merenrantoa.  Semmosess paikass pois hypättäisii, jotta äkkii päästäis kalastammaa ja elantoo hankkimaa.
Sormellaha mie rattaa seurailin ja Kälviän kohallaha se näytti hyväst lähell oleva.  Kevvättalveaha se viel ol ja talosta tallooha meit käytii hyppyyttelemmää.  Vaan piästiinhä sitä ennenpitkää kesänki kynnyksell.
Sit Veikko (Vennamo) Asutushallituksest kävi näyttämää meil paikkaa saarest ja sano, et siitä käy Sie kotoas rakentammaa.  Mie ko sinne sousin sen seitsemä kilometrii ja rantoon nousin, niin itku tuumas piästä.  Nii ol louhikkoo täynnään.  Mie se kävin kivell istumaa ja nyrkkii taskuss puiste-
lemmaa ja ylöspäin huutelemmaa:
-  Mitä Sie Ukko yline Jumala oikein meinaat miun kanssai!?
Mie olin kovast tohkeissain ja kaikenlaist jo uhittelemaskii, mut sit mie lauhuin ja kävin ajattelemmaa, et miehä oon uskovaine.  Miepä katson, mitä hää oikein tahtois tämmösell kulkijall sannoo.  Mie muistin, et miulla on pieni piplia rintataskussain.  Sen aukasin, mistä sattu aukiammaa ja niihä siell sanottii, jotta kivierämaat ja louhikot Hää muuttaapi tasaisiks maiks ja soliseviks vesipuroiks!
Miehä otin sen toesta ja tokasin, jotta:
-  A vot Jumala - Siehä sen tiiät ja mie ruppeen hommeloihi!

Niin rupesi Väinömme Herransa kanssa tosi töihin.  Rakensi talon, väänsi pellot, raatoi omin käsin tien sen seitsemän kilometriä ja väkersi vielä sillankin toistenkin kuljettavaksi.
Kaiken jälkeen Väinö totesi ykskantaan, että:
- Miun täytyy sannoo, et Hää ol täysi oikeass ja miul on olt tääll hyvä olla ja eleä!

Entisen pojankoltiaisen oli tavattoman hyvä olla kovia kokeneen vieressä, jonka "Miksi" oli muuttunut siunaukseksi, ja josta tuoksui jotakin Hänestä, jossa Väinökin oli voinut kaiken, joka oli häntä vahvistanut!

VENÄJÄN MYSTIIKKA

Monenlaiset arvioinnit ja arvelut täyttävät tänään median palstoja Krimin ja Ukrainan tapahtumien vuoksi.  Ja tietty - kovin pohdiskellaan Suomemmekin tilannetta Venäjän toimien jälkeen "Ollako, vaiko eikö olla"..., Natossa.

Kovin vähälle näyttää kuitenkin jäävän Venäjän maan ja kansan historian ja taustojen käsittely.  Niillä kuitenkin on aina ollut ja on oma vaikutuksensa.

Tuhat vuotta sitten Venäjän kansa asui suhteellisen vähäisellä maantieteellisellä alueella, pääasiallisesti Moskovasta länteen ja etelään - Novgorodin suurruhtinaskuntana.  Tänään yhä näyttää siltä, että varsinainen isovenäläinen asutus ei vieläkään ole löytänyt lopullisia rajojaan.  Sitä on aina leimannut eräänlainen paimentolaisuuspiirre, mikä on ilmennyt tiettynä laajentumisviettinä, ehkäpä tiedostamattonakin.
Vietti sai lisää maustetta, kun suurruhtinaskunnan hallitsijat olivat mongolien koulussa oppineet valtapolitiikan temput ja otteet.  Iso maa koettiin ahtaaksi ja alettiin "liittää yhteen venäläisiä maita".
"Besovaja tsestnota" (kirotun ahdasta), virkkaa silmänkantamattomalla arolla ajava hevoskuskikin.

Kansallisluonteen jättäminen huomiotta, arvosteltaessa Venäjän asemaa ja tilaa, ei ole koskaan antanut oikeaa kuvaa Lännen arvioille.

Suomessakin pitäisi lukea historiaa oikein.  "Wikipedia" kertoo, että jo vv. 1000-1100 vaiheilla oli syntynyt laajentumishaluinen Novgorodin Suurruhtinaskunta.  Tämän ruhtinaskunnan - myöhemmin Venäjän/Neuvostoliiton kanssa olemme käyneet tähän päivään asti erilaisia konflikteja ja sotia yhteensä, ei enempää eikä vähempää, kuin 39 kappaletta!  "Venäjän Karhu"....!
Opettaneeko historia kuitenkaan mitään?  Antaneeko pontta Nato-, tai muille turvallisuus- ja ulkopoliittisille pohdinnoille? 

Jo kauan venäläiset ovat käyttäneet maastaan nimitystä "Pyhä Venäjä" - "Svatoja Rossija".  Sen pohjalla on usko, että Venäjän kansa on jokin alkumystiikan ilmentymä.  Jokainen vanhavenäläinen uskoo olevansa tosi kristitty, ja että Lännen ihminen on antikristillinen.
Näyttää siltä, että "Svatoja Rossijasta" on muodostumassa yksi kansallisen ylpeyden painoarvoista.  Kreml, Putin etunenässä, kokeekin, että "Pyhän Venäjän" rinnalla Länsi, sen moraali, kultuuri ja kristillisyys eivät paljoa vaa´assa paina.

Kreml yrittää ratsastaa myös demokratialla, mikä kuitenkaan ei ole kuin "ohjattua demokratiaa", missä sananvapaus ja oikeusvaltio ovat kaukana toteutumistaan.
Se onkin Putinin oiva järjestely yhdistää demokratia ja diktatuuri, mikä ei olekaan enää kaukana pakkohallinnasta.
Mutta.  Venäläinen on aina tarvinnut voimakasta johtajaa sanomaan ja näyttämään tietä sekä pitämään järjestystä.  Putin on ollut juuri sellainen johtaja ja vahvistanut kansallista ylpeyttä ja omaa sädekehäänsä Tsetsenian, Etelä-Ossetian, Krimin ja Ukrainan operaatioilla.  Venäläinen on saanut lisää voimaa pitää selkänsä nöyränä!

Jo 1100-luvulla - viikinkien valloitusretkien ajoilta - on olemassa tarina, jonka mukaan paikalliset lausuivat viikinkipäällikkö Rurikille:
-  Meillä on rikas ja hedelmällinen maa, mutta siellä ei ole järjestystä - tule Sinä hallitsemaan meitä"!
Jos ei Rurikia, niin monia muita päälliköitä on Venäjää ollut tahdittamassa.  Iivana Julman "Opritshina", Nikolai I:n "Ohrana", Stalinin "GPU", tai "Tsheka" ja Putinin SFP, tai "Omon".
Kaikki nämä salaisen poliisin järjestöt ovat olleet toistensa näköisiä kuin marjat.  Venäjän historia on verinen, julma ja täynnä inhimillistä kärsimystä.

Mutta venäläinen on  ihmeellinen koetuksissaan. 
-  Me kestämme kärsimystä.  Se tekee meidät vain vahvemmiksi! Meillä on Putin!
Näin lausuivat Pääsiäisviikolla haastatellut kadun ihmiset Venäjällä.

Venäjä on toisenlainen ja kansa sekä yhteiskunta erilainen kuin Eurooppa.  Sitä hyvin kuvaa jo Dostojevskin aikoinaan lausahtama:
-  On vaikea kääntyä pois siitä Eurooppaan antavasta ikkunasta, jonka Pietari (Suuri) on avannut meille.  Siitä on kertakaikkiaan tullut onneton kohtalomme!

Sitä kohtaloa näyttää Putin nyt kääntävän.  Päämääränä on Äiti Venäjän, Pyhän Venäjän entinen suuruus, kansallisen ylpeyden vahvistaminen, sotilasvaltion voimanosoitus ja ennenkaikkea Venäjän yhtenäisyyden ennalleensaattaminen/säilyttäminen.  Ja - mitä vaikuttaneekaan Kremlissä ja kansassa ilmenevä laajentumisvietti!

Venäjän Karhu on ollut hereillä aina - Suomeenkin nähden jo lähes tuhannen vuoden ajan!